Veropakolaisuudesta

Björn Wahlroosin ”veropakolaisuus” oli viime viikon ykkösuutinen. Tapaushan on herkullinen ja vapauttaa heterogeenisesti koko kansan ja median kertomaan mielipiteensä aiheesta. Tämä on yksinkertainen asia ja siitä on helppo olla jotain mieltä, sen taakse ei kutoudu valtavaa turvallisuupoliittista verkostoa tai vaikeasti ymmärrettävää talousviidakkoa, mikä vaikeuttaa esim. Natosta tai EU:sta argumentoitujen kannannottojen kirjoittamisen. Kommentteja aiheesta värittävät yleinen paha olo, kateus ja väärin kohtelu. Pyytäisin kuitenkin, että mietittäisiin hieman tarkemmin, mistä esim. Nallen päätös ruotsiin muutosta rakentuu.

Siskoni kysyi kommenttiani Facebookissa aiheeseen, tai itse asiassa alla olevaan tarinaan, joka on levinnyt kulovalkean lailla. En malttanut olla ottamatta tilaisuudesta vaaria.

Tämähän on loistava satu ja tarina. Jatkan sitä hieman, koska tässä on nyt tehty hätäisiä johtopäätöksiä, eikä tarinaa kerrottu kokonaan.

nalle

Jotenkin tämä edellisen postauksen kuvitus sopi myös tähän. Ruotsi vie meidän viimeisetkin veromarkat.

Tarina alkaa näin:

Kymmenen henkeä menee joka ilta ulos syömään illallista. Lasku kaikille yhteensä on 100 €. Jos he jakaisivat laskun samassa suhteessa kun maksamme tuloveroa, jako menisi suunnilleen näin: neljä ensimmäistä – köyhimmät – eivät maksaisi mitään, viides maksaisi 1 €, kuudes maksaisi 3 €, seitsemäs 7€, kahdeksas 12 €, yhdeksäs 18 €. Kymmenes – rikkain – maksaisi 59 €.

He päättivät jakaa laskun niin. He söivät illallista joka päivä ja tunsivat itsensä suhteellisen tyytyväisiksi. Kunnes eränä päivänä ravintoloitsija päätti antaa heille alennusta. ”Koska olette niin hyviä asiakkaita” hän sanoi ”saatte 20 € alennusta”. Illallinen kymmenelle maksaisi vastedes vain 80 €.

Mutta miten alennus jaettaisiin heidän kesken? 2 € per nuppi? Mutta neljä söi jo ilmaiseksi. Tasan kuuden maksajan kesken ? 3,33 €? Ravintoloitsija ehdotti että olisi oikein säilyttää suurin piirtein aikaisempi maksusuhde.

Tulos oli että viides sai syödä ilmaiseksi, kuudes maksoi 2 €, seitsemäs 5 €, kahdeksas 9 €, yhdeksäs 12 € ja kymmenes 52 €. Kaikki kuusi saivat alennusta ja neljä ensimmäistä söivät edelleen ilmaiseksi.

Mutta illallisen jälkeen ravintolan ulkopuolella synty kahakka. ”Minä säästin vain 1 € kahdestakymmenestä” aloitti Jutta. ”Mutta Nalle tienasi 7 €!”

”Aivan” jatkoi Timo ”Minäkin sain vain 1 €. Se on epäoikeudenmukaista, rikas öykkäri sai seitsemän kertaa enemmän kuin minä!”.

”On se niin väärin” jatkoi seitsemäs” Miksi öykkäri Wahlroos saa 7 € kun minä sain vain 2 €?”.

”Hetkinen” huusivat neljä ensimmäistä, Arhinmäki tovereineen, yhteen ääneen. ”Me emme saaneet mitään!”. ”Köyhiä riistetään!”. Kaikki yhdeksän vetivät yhdessä Nallea kunnolla turpiin.

Seuraavana iltana rikkain, öykkäri-Nalle, ei tullutkaan illalliselle. Näin ollen muut yhdeksän söivät ilman häntä. Kun lasku tuli, heiltä puuttui 52 €.

Tarina ei kuitenkaan loppunut tähän…

Nalle mietti konfliktia viikon, mutta koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun hän sai turpaansa vääryttä kokeneilta ystäviltään, hän päätti antaa anteeksi. Nalle palasi illalliselle seuraavalla viikolla. Saavuttuaan ravintolaan seurue sai harmikseen kuulla, että he eivät saaneet enää alennusta, koska Päivi oli säätänyt lain, minkä johdosta yritysasiakkaat olivat kadonneet ravintolasta.

Lisäksi Päivä oli säätänyt, että ravintoloiden tuli sulkea ovensa hyvissä ajoin, jonka vuoksi seurueen illallisiaikaa tuli siirtää aikaisemmaksi. Uusista säännöistä huolimatta seurue päätti kuitenkin tulla seuraavana päivänä uudestaan, hieman aikaisemmin.

Seuraavana päivänä 18e maksava henkilö ilmoitti, että hänellä alkoi yt-neuvottelut, ja tästä syystä hän maksaisi enää 7euroa ja muiden pitäisi maksaa enemmän. Yhdessä kuitenkin soviittiin, että parempi, jos Nalle maksaa 11e enemmän. Koska tällä saatiin rauha aikaiseksi jatkettiin illallisia normaalisti.

Jyrki ei kuitenkaan katsonut hyvällä, että Nalle maksaa muiden ruuat. Vaan päätti, että muiden ruokailijoiden tulee maksaa 30% Nallen maksamasta osasta veroa. Ja tästä syystä Nalle lasku nousi 79euroon. Nalle oli kuitenkin itsekin vanha yliopisto-opiskelija ja oli saanut elämänsä aika paljon mammomaan ja päätti, että yhdessä on kuitenkin kiva syödä ja jatkoi laskun maksua.

Kuukausi kului ja hallitus mietti, että miten he saavat tälläisen toisten aterioiden maksamisen kuriin. He tekivät päätöksen, että Nallen pitää maksaa hänen 79euron osuudestaan korotettua arvonlisäveroa. Laskuun lisättiin 12% ALV:tä, jolloin Nallen ruokalaskun hinnaksi tuli 89e.

Päivät vierivät ja taloustilanne Suomessa kävi entistä huonommaksi. Seurueessa monella oli YT:t päällä, täksi aikaa oltiin sovittu, että ravintola antaa muun porukan syödä velaksi, mutta Nalle maksaa edellen 89e.

Tilanne oli siis seuraava: neljä ensimmäistä – köyhimmät – eivät maksaneet mitään, viides söi 1 € velaksi, kuten myös kuudes 3 €, seitsemäs ja yhdeksäs 7€, kahdeksas 12 €. Kymmenes – eli Nalle maksoi 89 €. Sadan euron illallinen siis maksoi 119e. Josta ravintolalla tuli 30e velkaa, joka ilta.

Kuukaudet kuluivat ja hallitus päätti, että Nallen pitää selkeästi maksaa enemmän veroja, koska hänellä on varaa maksaa muiden illalliset. Tehtiin kattava leikkauslista ja veroja korotettiin niin, että Nallen 89euron illallislaskua varten hänen pitäisi tienata reilusti yli 200e.

Eräänä iltana Nalle kysyi, että miten muulla porukalla menee? Kaikki totesivat, että tiukkaa on, mutta onneksi ovat kaikki saaneet työtä julkiselta sektorilta. Ja koska Nalle joka tapauksessa maksaa heidän palkkansa, niin olisi reilua, jos Nalle maksaa myös heidän illalliset jatkossakin.

Tämän kuultuaan Nalle sai tarpeekseen ja päätti muuttaa Ruotsiin ja söi illalliset jatkossa muiden ruotsiinmuuttajien kanssa.

Tarinan opetus?

Kuten nähty monessa tapauksessa eivät verojen kiristäminen nosta verotuottoja huonossa taloustilanteessa.. Autovero, alkoholivero..

Jostain syystä alkuperäisesä tarinassa on menneet ns. puurot ja vellit sekaisin ja Nallen muutto on saatu hallituksen vasemmanlaidan ja opposition syyksi. Vaikka käytännössä kaikista veronkiristyksistä ym. on päättänyt oikeistohallitus. Sama hallitus, jonka valtakauden aikana julkisen talouden osuus Suomen BKT:sta on kasvanut yli 40%:n. Samaan aikaan näiden julkisten alojen palkat on noussut n. 40%. Samaan aikaa tehdän leikkauslistoja, joilla viedään lapsilta, eläkeläisiltä, duunareilta ja rikkailta. Mutta julkisen talouden turvonneisiin kustannuksiin ei uskalleta koskea.

Jos joku onnistuu Suomessa rikastumaan on hän maksanut joka tapauksessa niin paljon veroja, että jokaisen tulisi olla ylpeä jokaisesta suomalaisesta miljonääristä.

* En pysty viittaamaan alkuperäisin tarinan kertojaan, koska se ei ole ilmeiesti tiedossa. Tämä on siis lainattu suoraan FB:ssä liikkuneesta ketjukirjeestä.

** Mainittakoon vielä, henkilökohtaisesti koen, että Nallen ja muiden veropakolaisten toimet eivät ole oikein, mutta ymmärrettäviä.

 

Kategoria(t): Viisasteluja

Onnellisuutta metsästämässä

”Onni tarkoittaa arkikielessä usein jonkin toimijan kannalta edullista, sattumanvaraista tapahtumaa.” – Wikipedia 

Kuulostaa kovin suomalaiselta, että onnellisuus sanan etymologia on sattumanvaraisuudessa. Ehkä Acrigolalla kävi lipsahdus eikä ajatellut asiaa sen pidemmälle. Vai voidaanko tästäkin syyttää kreikkalaisia? Jumalallisuuden, tuurin ja onnellisuuden kohtalonyhteys löytyykin itse asiassa suurimmassa osista kieliä ja kulttuureja. Shigehiro Oishi Virginian yliopistosta tutki kolmestakymmenestä kulttuurista ja kielestä onnellisuuden kielellistä määritettä, jo niin antiikin kreikkalaiset kuin kiinalaisetkin uskoivat onnellisuuden tulevan annettuna, johon ihmisellä ei juurikaan ole mahdollisuutta vaikuttaa. Tämä yhteys on periytynyt myös suurimpaan osiin kieliä ja onnellisuussanan alkuperään, jossa on vahva kytkentä sattumaan.

Aristoteles määritteli, että onnellisuus on ihmisen päämäärä. Mutta miten voimme rakentaa oman olemassaolomme sattuman varaan. Onnellisuutta leimannut jumalallisuus lieventyi vasta valistuksen aikana, ja pienen myönnytyksen teki Lutherkin 1500-luvulla, todetessaan, että onni ei ole synti. Onnellisuuskonsepti muuttui maalliseksi viimeistään Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa, jossa Thomas Jefferson julisti onnellisuuden olevan pyrkimys henkilökohtaiseen vaurauteen. Tätä tukee myös Oishin tutkimus, jonka mukaan englannin sukuisissa kielissä onnellisuus on henkilön itsensä vallassa, eikä siihen liity sattumanvaraista kytkentää.

onnellisuus

Etsin omista kuvista kuvaa, johon kiteytyisi onnellisuus. Aika monelle eksoottinen matkakohde, hiekkaranta, aurinko, kuppi kahvia kuvaa ainakin hetkellistä onnea. Kuitenkin olen kuvassa ehkä onnettomampi kuin koskaan elämässäni. Olen juuri käynyt läpi avioeron, lapsen keskenmenon ja olen yksin jouluna. Kuitenkin tämä onnettomuuden aika oli yksi elämäni opettavaisempia ja kasvattavampia aikoja elämässäni. Muista kun itket naama märkänä lattialla, vielä ne hyvät ajat koettavat, jos niihin jaksat uskoa.  

Mitä onnellisuus on?

Onnellisuus lienee vakio, johon eri ihmiset kansasta, kulttuurista tai perinteistä riippumatta pyrkivät. Tavat tavoitella ja saavuttaa onnea tosin vaihtelevat. Pieni osa ihmisistä saattaa kokea, että eivät ansaitse onnea, mutta tämä on oma tragediansa, johon yleisesti liittyy häpeää tai riittämättömyydentunnetta.

Filosofti Demokritos kuvaili onnea olemalle tyytyväinen siitä mitä on, ja olla murehtimatta sitä mitä ei ole. Onnellisuus on yksi laajaan kirjoitetuimmista filosofisista teemoista, mutta voitaneen yleistää, että kyse on ihmisen, pidempään jatkuvasta tyytyväisyydestä ja tasapainosta. Tasapaino, kultainen leikkaus, kultainen keskitie. Hyvien asioiden tasapaino. Tila, jossa hyviä asioita on pitkään enemmän kuin huonoja asioita.

Toki onnellisuus on myös subjektiivinen kokemus ja nairobilaisessa slummissa asuvan lapsen käsitys onnellisuudesta poikkeaa aika paljon keskiluokkaisesta suomalaisesta tai miljardööriperheessä asuvan saudilapsen mielikuvasta onnellisuudesta.

Kolikon kääntöpuoli

Ihmisen elämään vaikuttaa kaksi perusvoimaa; tarve lisääntyä ja olla onnellinen. Lisääntyminen on helppoa, vaihtoehtoja ja partnereita on joka puolella. Lisääntyminen on ihmisen DNA:ssa ikään kuin sisäänrakennettu. Onnellisuuteen on puolestaan sisäänrakennettu paradoksi; se minkä luulet tekevän sinut onnelliseksi pettää sinut.

Yksittäinen asia ei tee ketään onnelliseksi. Lottovoitto tai maailmanympärimatka saattaa ilahduttaa, mutta onnellisuutta ne eivät takaa. Onnellisuus on löydettävä sisältä, omista päämääristä ja pyrkimyksestä rakentaa elämää, joka mahdollistaa onnellisuuden.  Onnen siemenet kylvetään huonoina aikoina. Vain ymmärtämällä mitä epäonni  ja onnettomuus on voi saavuttaa oikean onnellisuuden tilan – ja ennen kaikkea oppia arvostamaan sitä.

Länsimaisessa pikavoittokulttuurissa onneen etsitään oikotietä. Onnellisuutta määritetään myös pitkälle ulkopuolisten odotusten kautta. Jos kouluttaudun, hankin hyvän työn, saan lapsia, farmariauton niin elämästä tulee myös onnellista. Vahva ulkoinen arvostus ja hyväksyntä voi luoda onnellisuuden kaltaiset puitteet, vaikka elämä itsessään ei olisi sisällöltään oikeasti kovin onnellista. Uskon, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka kokevat olevansa onnellisia, ja vasta vähän myöhemmin ehkä havahtuvat eläneensä ns. ulkoista onnellisuutta, jonka joku toinen on määritellyt.

Miten rakentaa onnellinen elämä

Onnellisuus on kuin rakkaus, se kantaa hetken, mutta sitä on vaalittava jatkuvasti, jotta se kestäisi. Yksittäisiin asioihin nojautumalla onni ei kestä. Väitän, että jos kysytään mikä tekisi sinut onnelliseksi ja se annettaisiin, niin kahden kuukauden tai vuoden kuluttua se ei enää tekisi onnelliseksi vaan haluaisit jotain muuta. Siksi onnellisuutta tulisi rakentaa pitkäkestoisempien voimien ympärille.

  • koe paljon asioita niin tiedät mitä haluat ja myös, että mistä et pidä
  • yksin on vaikea olla onnellinen
  • aina ei voi olla onnellinen
  • ja aina voit olla vähän onnellisempi kuin nyt olet

Onnellisuus mielletään helposti nopeana huumaavana olotilana, mutta todellinen onnellisuus on enemmänkin pitkä tasapainoinen tila, jossa elämän eri parametrit ovat kohdallaan:

  • ulkoinen arvotus ja hyväksyntä
  • kokemukset ja tyytyväisyys elämään tähän saakka
  • rakkaita ihmisiä ympärillä – partneri, lapset, perhe, ystävät, kuorokaverit..
  • mielekästä tekemistä työssä ja vapaa-ajalla
  • kohtuullinen terveys
  • kohtuullinen taloudellinen tila

 Tässä myös 10 tieteellisesti todistettua asiaa, jotka lisäävät onnellisuutta:

  1.  Liiku enemmän – lyhytkin treeni on tehokas, jopa muutaman minuutin treeni pari kertaa viikossa auttaa merkittävästi.
  2.  Nuku enemmän – hanki hyvä sänky. Pirteänä huonot asiat vaikuttavat vähemmän. Nukut 1/3 elämästäsi, hyvät yöunet ovat halpa ja kannattava investointi.
  3.  Muuta lähemmäksi työpaikkaa – lyhyt työmatka on arvokkaampi kuin iso talo.
  4.  Vietä enemmän aikaa perheen ja ystävien kanssa – kaduttaa kuolivuoteella vähemmän
  5.  Ulkoile enemmän – raikas ulkoilma ja luonto ehkäisee tehokkaasti esim. masennusta.
  6.  Auta muita – tavaran ostaminen toiselle tekee onnellisemmaksi kuin saman ostaminen itselle.
  7.  Hymyile enemmän – opettele hymyilemään peilin edessä.
  8.  Suunnittele matkaa – itse asiassa matkalle ei ole pakko edes lähteä, jo pelkkä suunnittelu riittää.
  9.  Syö parempaa ruokaa – puhdas ja prosessoimaton ruoka pitää kehon ja mielen vireänä
  10.  Pysähdy – Anna ajatuksille aikaa ja rauhoitu

Ja vielä 10  omakohtaista muistutusta aiheesta

  1. Muista unelmoida – Unelmat rakentavat tiekarttaa onnelliseen elämään.
  2. Muista olla kiitollinen – asiat muuttuvat nopeasti itsestäänselvyyksiksi
  3. Muista opettell epäonnistumaan kunniakkaasti – ota epäonnistuminen kokemuksena
  4. Muista, että toisen onnellisuus ei ole sinulta pois
  5. Muista arvostaa asioita – arvosta myös pieniä asiota
  6. Muista hakeutua tekemään mielekkäitä töitä – olet kolmasosan arjesta töissä, on parempi tykätä siitä
  7. Muista opetella luopumaan – vain luopumalla voit saada uutta
  8. Muista, että onnellisuus on myös mielentila, jonka voit valita
  9. Muista opetella murehtimaan vähemmän asioista joihin et voi vaikuttaa
  10. Ja tärkein: Muista, että olet itse vastuussa onnellisuudestasi – älä syytä muita
Kategoria(t): Viisasteluja

Suomalainen talouskrapula – työpahoinvointi kasvaa ja kvartaalitalous voi hyvin

Jälkiviisaus on viisauden hienoin muoto. Nyt kun työpahoinvointi on kasvanut yleiseksi pahoinvoinniksi ja kvartaalitaloudellakaan ei mene enää niin hyvin, on jälkiviisastelu toki helppoa. Oy Suomi Ab:n perustukset ovat retuperällään ja uuttaa suuntaa haetaan. Vanha sanontahan sanoo, että paras aika istuttaa puu oli 20 vuotta sitten, ja toiseksi paras aika on nyt. Mikään ei siis ole myöhäistä.

Kirjoitin alla oleva vuonna 2006, melkein kymmenen vuotta sitten. Taloudessa meni vielä hyvin, mutta tulevat ongelmat olivat silloin jo ilmeisiä. Aihe on sen verran ajankohtainen edelleen, että ajattelin julkaista tämän editoimattomana uudelleen.

Suomalainen talouskrapula – työpahoinvointi kasvaa ja kvartaalitalous voi hyvin

tyohyvinvointi

Suomalaisella talouselämällä menee hyvin, toistaiseksi. Ollaanko tulevaisuuteen kuitenkaan varauduttu riittävästi? Monet lieveilmiöt ovat nostaneet päätään ja taloushuumassa tuijotetaan vain nykyhetkeen ja seuraavaan tulokseen. Tulevaisuus jätetään huomisen huoleksi ja monesti tuloksentekijät, työntekijät unohdetaan.

Kuitenkin tutkimus- ja kehitysbudjetteja on supistettu parempien pikavoittojen takaamiseksi. Yritysten jatkuvuus ja todelliset kompetenssitekijät istuvat juuri t&k-osastoilla. Tuotantolaitoksia on siirretty halvemman työvoiman maihin ja samalla työntekijät Suomessa on jatkuvassa YT-kierteessä.

Suomi on viime vuodet hallinnut kansainvälisiä kilpailukykytilastoja ja pörssikin on jatkanut nousuvireessä sitten it-kuplan puhkeamisen. Yritykset ovat kilvan julkaisseet toinen toistaan parempi osavuosikatsauksia ja bkt-ennusteita on nosteltu milloin valtiovarainministeriössä ja milloin rahoituslaitoksissa. Kuitenkin tutkimus- ja kehitysbudjetteja on supistettu parempien pikavoittojen takaamiseksi. Yritysten jatkuvuus ja todelliset kompetenssitekijät istuvat juuri t&k-osastoilla. Tuotantolaitoksia on siirretty halvemman työvoiman maihin ja samalla työntekijät Suomessa on jatkuvassa YT-kierteessä. Vuosia kasaantuneesta pääomasta on päässyt nauttimaan vain osakkeenomistajat samalla kun työntekijät on valjastettu äärimmilleen ja imetty kuiviin.

Rahaa keinolla millä hyvänsä

Rahanansainta nyky-yhteiskunnassa on saavuttanut todella epäeettisiä piirteitä ja mikä ihmeellisintä, on oman edun häikäilemätön tavoittelu sallittua ja jopa suotavaa. Edes oikeuslaitos ei katso häikäilemättömyyden ja todellisuuden kaunistamisen olevan väärin kun kyseessä on yritysjohdon rikoksenomainen rahanansainta. Yritysjohtajien rikoksia silotellaan ja ne annetaan kirkonmiehiä myöten anteeksi niin kuin raamatussa ikään. Kun rikoksena on oman edun tavoittelu ja rahallinen hyöty katsotaan se jotenkin lievemmäksi kuin perinteinen rikollisuus. Mitä jos ”pienen” petoksen sijaan käryttäisiin varkaudesta tai ryöstöstä. Rikostapa on sama, petoksessa vaan uhrin asemassa on valtio ei yksityishenkilö.

Yritysjohtajien kasvaneet palkkion ja optiomenetelmät, löyhtynyt tiedotuskuri ja epäeettisen ja moraalittoman yritysjohdon hyväksyminen lisättynä pitkään jatkuneeseen pörssin nousuun ja asumiskustannusten hallitsemattomaan kasvuun on luonut monelle työntekijälle kestämättömän tilanteen. Jatkuva kiire ja painostus parempiin suorituksiin, kasvaneet kustannukset ja jatkuva pelko oman työpaikan säilyvyydestä kasvattavat työntekosairauksista kärsivän sukupolven. Ja näillä menee vielä hyvin.

Toisella puolella ovat tuhannet koulutetut työttömät tai toimenkuvaan ylikoulutetut työntekijät ja pätkätöiden syvässä suossa rämpivät ammattilaiset, joiden harteilla monesti lepää yritysten jokapäiväisten velvollisuuksien tekeminen. Tehokkuuden nimissä yritykset teettävät ”vähempiarvoiset” työt vuokratyövoimalla ja vuosia vuosien perään pitävät vakituisenkaltaiset työsuhteet pätkätöinä. Työntekijät eivät koskaan voi olla varmoja työn jatkuvuudesta ja putoavat asemaan kansalaisina, joilla ei ole oikeutta omaan asuntoon tai pitkäjänteiseen tulevaisuuden suunnitteluun.

Koululaitos ruokkii väärää yhteiskuntakuvaa

Paljon kehuttu opetusjärjestelmämme leipoo vuosittain ulos valtavan määrän ”välitason päälliköitä ja johtajia”. Tämä tradenomien ja insinöörien armeija työllistää kyllä rekrytointiosastot ja –yritykset, mutta eivät itseään. Samalla ”oikeiden töiden” tekijöistä on pulaa. Kuitenkaan mediassa lietsottua työvoimapulaa on vaikea löytää lukuun ottamatta tiettyjä erikoisammatteja ja asiantuntijatehtäviä. Koulutuspoliittisissa päätöksissä pitäisi nopeasti luoda linjauksia, joilla ammattikoulutuksen statusta saataisiin nostettua ja korkeakoulujen määrää kavennettua.

Työssä jaksaminen ja motivaatio on ollut paljon esillä mediassa viime aikoina näyttä siltä, että koskaan aiemmin ei ole ollut työhönsä väsähtäneitä ja riistettyjä kuin nyt tai sitten ilmiötä on vasta alettu tutkimaan ja nykyisenkaltainen ”vaihtoehtojen maailma” ruokkii tyytymättömyyttä. Joka tapauksessa työpahoinvointi lisääntyy, kuitenkaan siitä ei YT-pelotteen hengessä ja parempien kandidaattien odotellessa selän takana uskalleta puhua. Pikku hiljaa masennuksesta ja stressistä aiheutuvat sairaudet, henkiset ongelmat kumuloituvat ja siinä vaiheessa on todennäköisesti liian myöhä tarttua tilanteeseen. Näyttää olevan oikeutettua vaatia työntekijöiltä kohtuuttomia ja samalla pitää heitä määräaikaisissa työsuhteissa.

Kuitenkaan Nokia ei loputtomasti pidä suomalaista vientiteollisuutta pystyssä saati sitten työllistä lahjakkaimpia insinöörejämme. Kansainväliset kärkisijat mobiiliteknologiassa, intenet-yhteyksien ja tietokoneiden lukumäärissä on vaihtuneet hyvään eurooppalaiseen keskitasoon kaikessa hiljaisuudessa.

Laskuhumalasta krapulaan

Nokian synnyttämän menestyksen jälkeinen hyvänolontunne ja 90-luvulla saavutettu asema kansainvälisenä ICT-kärkimaana on pitkään pitänyt yritysjohtaja ja maamme isät taputtamassa tyytyväisinä karvaisia käsiään. Kuitenkaan Nokia ei loputtomasti pidä suomalaista vientiteollisuutta pystyssä saati sitten työllistä lahjakkaimpia insinöörejämme. Kansainväliset kärkisijat mobiiliteknologiassa, intenet-yhteyksien ja tietokoneiden lukumäärissä on vaihtuneet hyvään eurooppalaiseen keskitasoon kaikessa hiljaisuudessa.

Suomen on hyväksyttävä se tosiasia, että monet teolliset ja tuotannolliset toimet on järkevämpää teettää muualla ja meidän on erikoistuttava. Asiantuntemuksessa ja innovaatioissa lepää meidän tulevaisuus. Näihin on niin yritysten kuin yhteiskunnankin panostettava nyt ja jatkossa.

Olisiko poliittinen byrokratisointi aika lopettaa ja tehdä selviä kehityssuunnitelmia ja tavoitteita, jotta asemamme teknologiaosaajana saataisiin nostettua takaisin maailman kärkikastiin. Selvä ohjaus puuttuu ja päämäärättömyys vaivaa päätöksentekijöitä. Suomen on hyväksyttävä se tosiasia, että monet teolliset ja tuotannolliset toimet on järkevämpää teettää muualla ja meidän on erikoistuttava. Asiantuntemuksessa ja innovaatioissa lepää meidän tulevaisuus. Näihin on niin yritysten kuin yhteiskunnankin panostettava nyt ja jatkossa.

Onneksi hyvät tavat ja perinteiden kunnioittaminen on taas muotia. Perheen ja vapaa-ajan arvotus on kasvattanut suosiota ja yhä useampi on valmis hyppäämään pois oravanpyörästä. Toivottavasti tämä hyvien tapojen, arvojen kunnioitus hiljalleen siirtyy myös markkinatalouteen.

Pitkään jatkunut ympäristön raiskaaminen ja raaka-aineiden häikäilemätön kulutus ja tuleva eläkepommi eivät enää mahtuneet juttuun…

Juha Viitala – vuonna 2006

Tagged with: ,
Kategoria(t): Viisasteluja

Miksi Suomessa ei ole tehty yhtään kansainvälisesti menestyvää verkkokauppaa?

Kuluneen viikon olen tutkinut suomalaista verkkokauppaa ja sen kansainvälisiä menestystarinoita. Saldo on jäänyt vähintäänkin köykäiseksi. Osataanko Suomessa edes rehellisesti unelmoida verkkokaupan maailmanvalloituksesta, kun emme tunnu pärjäävän edes kotimarkkinalla. Olemmeko niin katajainen kansa, että emme keksi tuotteita ja ideoita, joilla maailma valloitettaisiin? Vai puuttuuko meiltä sittenkin menestyksen rakentajat?

swe-fin Netti, kuokka ja Jussi. Kädet savessa kun länsinaapuri kuorii kermat. 

Kansallinen ongelma

Anttilan ilmoitettua sulkevansa kolmasosan myymälöistään nousi verkkokauppateema tapetille, ja asiaa onkin käsitelty monelta suunnalta viime viikkoina. On pohdittu ja syytetty, että kauppa ja yrittäjät lähtivät liian myöhään mukaan kilpailuun verkko-ostajista. Samalla isot kansainväliset vievät verkkokaupan kasvun. Miksi näin? Huono kansallinen itsetunto, logistisesti haastava sijainti, verotus? Syitä ja selityksiä löytyy monia. Suomalaista verkkokauppaa tuntuu latistavan urheilijamentaliteetti; hyvä, jos pärjää SM-kisoissa – ja riittää jos saa matkan Olympialaisiin. Mutta, että minusta tulisi maailman paras?

Lisäisinkin vanhojen kirjaklassikoiden, Ruotsalaiset sotasankarit ja Kekkosen hiustenhoitovinkit joukkoon, Suomalaiset verkkokaupan menestystarinat. 

#markkinamurros #mahdollisuus

Harva yrittäjä tai yritys uskaltaa ennakkoluulottomasti katsoa globaalia markkinaa. Suomesta perinteisesti puuttuvat monikansalliset tuotemerkit ja kauppaketjut, joiden päälle esim. Ruotsissa on myös menestyvät verkkokonseptit rakennettu. Toisaalta voisi ajatella, että tämä loisi mahdollisuuksia. Verkossa ei tarvita kivijalkaa tai valmiiksi tunnettua brändiä, olkoon zalandot ja muut muotiverkkokaupan murrostajat tästä hyvänä esimerkkinä.

Verkossa kauppaa vai verkkokauppaa

Moni yritys Suomesta myy omia tuotteitaan globaalista, käyden verkossa kauppaa. Mutta voidaanko sitä sanoa menestykseksi, näkisin sen enemmänkin elinehdoksi nykymarkkinassa. Kiinnittäisinkin enemmän huomiota muiden tuotteita verkossa myyvien suomalaisten verkkokauppiaiden puutteeseen. Amazonit, zalandot, ebookersit, gigantit häikäilemättömästi kiittävät ja kuittaavat suomalaisten rahat. Fruugo lienee ainoa todellinen yritys napata osuutta tästä markkinasta.

Jolla, Rovio, Supercell ovat oivia esimerkkejä uusien jakelukanavien tuomista menestysmahdollisuuksista. Mutta rehellisesti, menestyneet suomalaiset verkkokaupat maailmalla?

Puute osaajista? 

Ymmärrettävästi tästä aiheutuu myös muna-kana-ongelma. Niin kauan kuin emme saa kansainvälisiä läpimurtoja tehtyä ei meillä ole niistä kokemusta, eivätkä yritykset ja asiantuntijat voi myydä tai jakaa kokemustaan verkkokaupan maailmanvalloitukseen. Startup-scene on hyvä esimerkki tästä hyvän kierteestä, mutta onko verkkokauppa liian laveä käsite, jotta sen ympärille voisi lähteä rakentamaan osaamisklusteria?

Samalla monen yrittäjän tie käy lyhyeksi, koska maailmaa ei myöskään valloiteta vahingossa. Siinä missä appstoren kautta saattaa peli menestyä tai yksittäinen tuote käydä maailmalla hyvin kaupaksi on kansainvälisille markkinoille tähtäävän verkkokaupan lanseeraaminen kompleksi projekti. Lisäksi EU:n kotimarkkina on hajanainen ja kohdentaminen haastavaa. Päädytään siis helposti tappelemaan samoista, vähenevistä härmäläisten markoista.

ABC-teoria

Vähittäiskauppaa Suomessa hallitsee kaksi jättiä. Verkossa ne kuitenkin loistavat poissaolollaan. Mitä jos..

… S-Ryhmä käyttäisi edes yhden ABC-liikenneaseman suunnitteluun ja rakentamiseen vaadittavan ajan ja rahat verkkokaupan kehittämiseen, tällä voisi Suomeen syntyä merkittävä verkkokauppa? Kansainvälistymiseen vaadittaisiin ehkä Prisman verran panostuksia.

Oletetaan, että yhden ABC-aseman kaavoittaminen ja valmistelutyö alkaa n. 3 vuotta ennen itse rakentamista. Tämä aika voitaisiin käyttää arkkitehtuurin ja sisällön suunnitteluun, kilpailija-analyysiin, tehdä markkinakartoitusta, tuoteportfolio- ja kumppanisuunnittelua ym. Tähän voisi osallistua kymmeniä henkilöitä ja useita alihankkijoita. Itse rakentamiseen voitaisiin varata vuosi aika, ja mikäli budjetista olisi vielä jäljellä n. 2/3 vastaisi se n. 40 miestyövuotta.

Yhden liikenneaseman rakentaminen kokonaisuudessaan vaatii n. 6-10miljoonan euron investoinnin. Liikevaihto-odotus tälle on n. 4-5miljoonaa euroa vuodessa. 10% tulokselle aseman investointi maksaa itsensä takaisin reilussa 10 vuodessa. Mielestäni tämä olisi käännettynä verkkomaailmaan aika vaatimaton tavoitetaso.

Toki verkkokaupalle 3 vuoden rakentaminen on pitkä sykli, mutta näin karrikoiden. SOK:lla on n. 110 liikenneasemaa. Enkä nyt heti muista yhtään S-Ryhmän verkkokauppaa.

Jostain syystä verkkokaupan investoinnit eivät tunnu yhtä konkreettisilta, kuin vaikka tuohon huoltoasemaan. Paljonko SOK:n 12 miljardin euron liikevaihdosta tulee verkosta? Paljonko taseesta löytyy investointeja verkkoon?

Laajalla rintamalla yhteistyötä

Suomeen tarvittaisiin rohkaisevia esimerkkejä, ammattitaitoisia tekijöitä ja mentoreita. Myös eri alojen oppilaitosten, tutkimuslaitosten, yritysten ja yhteiskunnallisten tahojen tulisi tehdä yhteistyötä ja rakentaa ohjelmia, joilla pyrittäisiin nostamaan tai edes turvaamaan suomalaista verkkokauppaa. Jos me osataan rakentaa kukoistava peliteollisuus niin miksi ei verkkokauppaa? Jotain on tehtävä ennen kuin kaikki toimialat ovat ulkomaisten verkkokauppojen hallussa. Nyt on nimittäin menossa iso kaupan murros. Esimerkiksi elintarvikkeiden verkkokaupassa voisi olla vielä mahdollisuuksia säilyttää kotimaisilla toimijoilla. Haastan S- ja K-ryhmän kilpailemaan verkkokaupan herruudesta.

Jotenkin koko verkkokauppakeskustelua vaivaa puuhastelu.

”Verkkokaupan perustaminen ei kuulu yrityksen perustamisen ensivaiheisiin, vaan tulee ajankohtaiseksi vähintään vuoden kuluttua, kun yritys on tehnyt itsensä muutoin tutuksi ja saanut vakiintuneen asiakaskunnan. Rahaliikenteen siirtäminen nettiin vaatii useamman vuoden ponnistelun”, virkkoo Yritysneuvoja Pekka Turunen YLE:n artikkelissa verkkokaupasta.

Siis rahaliikenteen siirtäminen nettiin? Bitcoin-kirjanpitoako tässä pitäisi ruveta pyörittämään..

Kotimaisia kansainvälisiä verkkokauppoja

Finnish Design Shop 

Scandinavian Ourdoor Store

Makia

Moomin

Rovio Shop

Iittala

Finnair

Tutkimus pohjoismaisesta verkkokaupasta.

Kirjoittaja haaveilee verkkokaupan maailmanvalloituksesta, mutta on hetken aikaa lamaantunut.

P.S. Jättäkää kommenttia, mikäli mieleen tulee jutusta uupuvia menestystarinoita. Toivottavasti olen vain väärässä 😀

Kategoria(t): Viisasteluja