Suomalainen talouskrapula – työpahoinvointi kasvaa ja kvartaalitalous voi hyvin

Jälkiviisaus on viisauden hienoin muoto. Nyt kun työpahoinvointi on kasvanut yleiseksi pahoinvoinniksi ja kvartaalitaloudellakaan ei mene enää niin hyvin, on jälkiviisastelu toki helppoa. Oy Suomi Ab:n perustukset ovat retuperällään ja uuttaa suuntaa haetaan. Vanha sanontahan sanoo, että paras aika istuttaa puu oli 20 vuotta sitten, ja toiseksi paras aika on nyt. Mikään ei siis ole myöhäistä.

Kirjoitin alla oleva vuonna 2006, melkein kymmenen vuotta sitten. Taloudessa meni vielä hyvin, mutta tulevat ongelmat olivat silloin jo ilmeisiä. Aihe on sen verran ajankohtainen edelleen, että ajattelin julkaista tämän editoimattomana uudelleen.

Suomalainen talouskrapula – työpahoinvointi kasvaa ja kvartaalitalous voi hyvin

tyohyvinvointi

Suomalaisella talouselämällä menee hyvin, toistaiseksi. Ollaanko tulevaisuuteen kuitenkaan varauduttu riittävästi? Monet lieveilmiöt ovat nostaneet päätään ja taloushuumassa tuijotetaan vain nykyhetkeen ja seuraavaan tulokseen. Tulevaisuus jätetään huomisen huoleksi ja monesti tuloksentekijät, työntekijät unohdetaan.

Kuitenkin tutkimus- ja kehitysbudjetteja on supistettu parempien pikavoittojen takaamiseksi. Yritysten jatkuvuus ja todelliset kompetenssitekijät istuvat juuri t&k-osastoilla. Tuotantolaitoksia on siirretty halvemman työvoiman maihin ja samalla työntekijät Suomessa on jatkuvassa YT-kierteessä.

Suomi on viime vuodet hallinnut kansainvälisiä kilpailukykytilastoja ja pörssikin on jatkanut nousuvireessä sitten it-kuplan puhkeamisen. Yritykset ovat kilvan julkaisseet toinen toistaan parempi osavuosikatsauksia ja bkt-ennusteita on nosteltu milloin valtiovarainministeriössä ja milloin rahoituslaitoksissa. Kuitenkin tutkimus- ja kehitysbudjetteja on supistettu parempien pikavoittojen takaamiseksi. Yritysten jatkuvuus ja todelliset kompetenssitekijät istuvat juuri t&k-osastoilla. Tuotantolaitoksia on siirretty halvemman työvoiman maihin ja samalla työntekijät Suomessa on jatkuvassa YT-kierteessä. Vuosia kasaantuneesta pääomasta on päässyt nauttimaan vain osakkeenomistajat samalla kun työntekijät on valjastettu äärimmilleen ja imetty kuiviin.

Rahaa keinolla millä hyvänsä

Rahanansainta nyky-yhteiskunnassa on saavuttanut todella epäeettisiä piirteitä ja mikä ihmeellisintä, on oman edun häikäilemätön tavoittelu sallittua ja jopa suotavaa. Edes oikeuslaitos ei katso häikäilemättömyyden ja todellisuuden kaunistamisen olevan väärin kun kyseessä on yritysjohdon rikoksenomainen rahanansainta. Yritysjohtajien rikoksia silotellaan ja ne annetaan kirkonmiehiä myöten anteeksi niin kuin raamatussa ikään. Kun rikoksena on oman edun tavoittelu ja rahallinen hyöty katsotaan se jotenkin lievemmäksi kuin perinteinen rikollisuus. Mitä jos ”pienen” petoksen sijaan käryttäisiin varkaudesta tai ryöstöstä. Rikostapa on sama, petoksessa vaan uhrin asemassa on valtio ei yksityishenkilö.

Yritysjohtajien kasvaneet palkkion ja optiomenetelmät, löyhtynyt tiedotuskuri ja epäeettisen ja moraalittoman yritysjohdon hyväksyminen lisättynä pitkään jatkuneeseen pörssin nousuun ja asumiskustannusten hallitsemattomaan kasvuun on luonut monelle työntekijälle kestämättömän tilanteen. Jatkuva kiire ja painostus parempiin suorituksiin, kasvaneet kustannukset ja jatkuva pelko oman työpaikan säilyvyydestä kasvattavat työntekosairauksista kärsivän sukupolven. Ja näillä menee vielä hyvin.

Toisella puolella ovat tuhannet koulutetut työttömät tai toimenkuvaan ylikoulutetut työntekijät ja pätkätöiden syvässä suossa rämpivät ammattilaiset, joiden harteilla monesti lepää yritysten jokapäiväisten velvollisuuksien tekeminen. Tehokkuuden nimissä yritykset teettävät ”vähempiarvoiset” työt vuokratyövoimalla ja vuosia vuosien perään pitävät vakituisenkaltaiset työsuhteet pätkätöinä. Työntekijät eivät koskaan voi olla varmoja työn jatkuvuudesta ja putoavat asemaan kansalaisina, joilla ei ole oikeutta omaan asuntoon tai pitkäjänteiseen tulevaisuuden suunnitteluun.

Koululaitos ruokkii väärää yhteiskuntakuvaa

Paljon kehuttu opetusjärjestelmämme leipoo vuosittain ulos valtavan määrän ”välitason päälliköitä ja johtajia”. Tämä tradenomien ja insinöörien armeija työllistää kyllä rekrytointiosastot ja –yritykset, mutta eivät itseään. Samalla ”oikeiden töiden” tekijöistä on pulaa. Kuitenkaan mediassa lietsottua työvoimapulaa on vaikea löytää lukuun ottamatta tiettyjä erikoisammatteja ja asiantuntijatehtäviä. Koulutuspoliittisissa päätöksissä pitäisi nopeasti luoda linjauksia, joilla ammattikoulutuksen statusta saataisiin nostettua ja korkeakoulujen määrää kavennettua.

Työssä jaksaminen ja motivaatio on ollut paljon esillä mediassa viime aikoina näyttä siltä, että koskaan aiemmin ei ole ollut työhönsä väsähtäneitä ja riistettyjä kuin nyt tai sitten ilmiötä on vasta alettu tutkimaan ja nykyisenkaltainen ”vaihtoehtojen maailma” ruokkii tyytymättömyyttä. Joka tapauksessa työpahoinvointi lisääntyy, kuitenkaan siitä ei YT-pelotteen hengessä ja parempien kandidaattien odotellessa selän takana uskalleta puhua. Pikku hiljaa masennuksesta ja stressistä aiheutuvat sairaudet, henkiset ongelmat kumuloituvat ja siinä vaiheessa on todennäköisesti liian myöhä tarttua tilanteeseen. Näyttää olevan oikeutettua vaatia työntekijöiltä kohtuuttomia ja samalla pitää heitä määräaikaisissa työsuhteissa.

Kuitenkaan Nokia ei loputtomasti pidä suomalaista vientiteollisuutta pystyssä saati sitten työllistä lahjakkaimpia insinöörejämme. Kansainväliset kärkisijat mobiiliteknologiassa, intenet-yhteyksien ja tietokoneiden lukumäärissä on vaihtuneet hyvään eurooppalaiseen keskitasoon kaikessa hiljaisuudessa.

Laskuhumalasta krapulaan

Nokian synnyttämän menestyksen jälkeinen hyvänolontunne ja 90-luvulla saavutettu asema kansainvälisenä ICT-kärkimaana on pitkään pitänyt yritysjohtaja ja maamme isät taputtamassa tyytyväisinä karvaisia käsiään. Kuitenkaan Nokia ei loputtomasti pidä suomalaista vientiteollisuutta pystyssä saati sitten työllistä lahjakkaimpia insinöörejämme. Kansainväliset kärkisijat mobiiliteknologiassa, intenet-yhteyksien ja tietokoneiden lukumäärissä on vaihtuneet hyvään eurooppalaiseen keskitasoon kaikessa hiljaisuudessa.

Suomen on hyväksyttävä se tosiasia, että monet teolliset ja tuotannolliset toimet on järkevämpää teettää muualla ja meidän on erikoistuttava. Asiantuntemuksessa ja innovaatioissa lepää meidän tulevaisuus. Näihin on niin yritysten kuin yhteiskunnankin panostettava nyt ja jatkossa.

Olisiko poliittinen byrokratisointi aika lopettaa ja tehdä selviä kehityssuunnitelmia ja tavoitteita, jotta asemamme teknologiaosaajana saataisiin nostettua takaisin maailman kärkikastiin. Selvä ohjaus puuttuu ja päämäärättömyys vaivaa päätöksentekijöitä. Suomen on hyväksyttävä se tosiasia, että monet teolliset ja tuotannolliset toimet on järkevämpää teettää muualla ja meidän on erikoistuttava. Asiantuntemuksessa ja innovaatioissa lepää meidän tulevaisuus. Näihin on niin yritysten kuin yhteiskunnankin panostettava nyt ja jatkossa.

Onneksi hyvät tavat ja perinteiden kunnioittaminen on taas muotia. Perheen ja vapaa-ajan arvotus on kasvattanut suosiota ja yhä useampi on valmis hyppäämään pois oravanpyörästä. Toivottavasti tämä hyvien tapojen, arvojen kunnioitus hiljalleen siirtyy myös markkinatalouteen.

Pitkään jatkunut ympäristön raiskaaminen ja raaka-aineiden häikäilemätön kulutus ja tuleva eläkepommi eivät enää mahtuneet juttuun…

Juha Viitala – vuonna 2006

Tagged with: ,
Kategoria(t): Viisasteluja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: