Kuluneen viikon olen tutkinut suomalaista verkkokauppaa ja sen kansainvälisiä menestystarinoita. Saldo on jäänyt vähintäänkin köykäiseksi. Osataanko Suomessa edes rehellisesti unelmoida verkkokaupan maailmanvalloituksesta, kun emme tunnu pärjäävän edes kotimarkkinalla. Olemmeko niin katajainen kansa, että emme keksi tuotteita ja ideoita, joilla maailma valloitettaisiin? Vai puuttuuko meiltä sittenkin menestyksen rakentajat?
Netti, kuokka ja Jussi. Kädet savessa kun länsinaapuri kuorii kermat.
Kansallinen ongelma
Anttilan ilmoitettua sulkevansa kolmasosan myymälöistään nousi verkkokauppateema tapetille, ja asiaa onkin käsitelty monelta suunnalta viime viikkoina. On pohdittu ja syytetty, että kauppa ja yrittäjät lähtivät liian myöhään mukaan kilpailuun verkko-ostajista. Samalla isot kansainväliset vievät verkkokaupan kasvun. Miksi näin? Huono kansallinen itsetunto, logistisesti haastava sijainti, verotus? Syitä ja selityksiä löytyy monia. Suomalaista verkkokauppaa tuntuu latistavan urheilijamentaliteetti; hyvä, jos pärjää SM-kisoissa – ja riittää jos saa matkan Olympialaisiin. Mutta, että minusta tulisi maailman paras?
Lisäisinkin vanhojen kirjaklassikoiden, Ruotsalaiset sotasankarit ja Kekkosen hiustenhoitovinkit joukkoon, Suomalaiset verkkokaupan menestystarinat.
#markkinamurros #mahdollisuus
Harva yrittäjä tai yritys uskaltaa ennakkoluulottomasti katsoa globaalia markkinaa. Suomesta perinteisesti puuttuvat monikansalliset tuotemerkit ja kauppaketjut, joiden päälle esim. Ruotsissa on myös menestyvät verkkokonseptit rakennettu. Toisaalta voisi ajatella, että tämä loisi mahdollisuuksia. Verkossa ei tarvita kivijalkaa tai valmiiksi tunnettua brändiä, olkoon zalandot ja muut muotiverkkokaupan murrostajat tästä hyvänä esimerkkinä.
Verkossa kauppaa vai verkkokauppaa
Moni yritys Suomesta myy omia tuotteitaan globaalista, käyden verkossa kauppaa. Mutta voidaanko sitä sanoa menestykseksi, näkisin sen enemmänkin elinehdoksi nykymarkkinassa. Kiinnittäisinkin enemmän huomiota muiden tuotteita verkossa myyvien suomalaisten verkkokauppiaiden puutteeseen. Amazonit, zalandot, ebookersit, gigantit häikäilemättömästi kiittävät ja kuittaavat suomalaisten rahat. Fruugo lienee ainoa todellinen yritys napata osuutta tästä markkinasta.
Jolla, Rovio, Supercell ovat oivia esimerkkejä uusien jakelukanavien tuomista menestysmahdollisuuksista. Mutta rehellisesti, menestyneet suomalaiset verkkokaupat maailmalla?
Puute osaajista?
Ymmärrettävästi tästä aiheutuu myös muna-kana-ongelma. Niin kauan kuin emme saa kansainvälisiä läpimurtoja tehtyä ei meillä ole niistä kokemusta, eivätkä yritykset ja asiantuntijat voi myydä tai jakaa kokemustaan verkkokaupan maailmanvalloitukseen. Startup-scene on hyvä esimerkki tästä hyvän kierteestä, mutta onko verkkokauppa liian laveä käsite, jotta sen ympärille voisi lähteä rakentamaan osaamisklusteria?
Samalla monen yrittäjän tie käy lyhyeksi, koska maailmaa ei myöskään valloiteta vahingossa. Siinä missä appstoren kautta saattaa peli menestyä tai yksittäinen tuote käydä maailmalla hyvin kaupaksi on kansainvälisille markkinoille tähtäävän verkkokaupan lanseeraaminen kompleksi projekti. Lisäksi EU:n kotimarkkina on hajanainen ja kohdentaminen haastavaa. Päädytään siis helposti tappelemaan samoista, vähenevistä härmäläisten markoista.
ABC-teoria
Vähittäiskauppaa Suomessa hallitsee kaksi jättiä. Verkossa ne kuitenkin loistavat poissaolollaan. Mitä jos..
… S-Ryhmä käyttäisi edes yhden ABC-liikenneaseman suunnitteluun ja rakentamiseen vaadittavan ajan ja rahat verkkokaupan kehittämiseen, tällä voisi Suomeen syntyä merkittävä verkkokauppa? Kansainvälistymiseen vaadittaisiin ehkä Prisman verran panostuksia.
Oletetaan, että yhden ABC-aseman kaavoittaminen ja valmistelutyö alkaa n. 3 vuotta ennen itse rakentamista. Tämä aika voitaisiin käyttää arkkitehtuurin ja sisällön suunnitteluun, kilpailija-analyysiin, tehdä markkinakartoitusta, tuoteportfolio- ja kumppanisuunnittelua ym. Tähän voisi osallistua kymmeniä henkilöitä ja useita alihankkijoita. Itse rakentamiseen voitaisiin varata vuosi aika, ja mikäli budjetista olisi vielä jäljellä n. 2/3 vastaisi se n. 40 miestyövuotta.
Yhden liikenneaseman rakentaminen kokonaisuudessaan vaatii n. 6-10miljoonan euron investoinnin. Liikevaihto-odotus tälle on n. 4-5miljoonaa euroa vuodessa. 10% tulokselle aseman investointi maksaa itsensä takaisin reilussa 10 vuodessa. Mielestäni tämä olisi käännettynä verkkomaailmaan aika vaatimaton tavoitetaso.
Toki verkkokaupalle 3 vuoden rakentaminen on pitkä sykli, mutta näin karrikoiden. SOK:lla on n. 110 liikenneasemaa. Enkä nyt heti muista yhtään S-Ryhmän verkkokauppaa.
Jostain syystä verkkokaupan investoinnit eivät tunnu yhtä konkreettisilta, kuin vaikka tuohon huoltoasemaan. Paljonko SOK:n 12 miljardin euron liikevaihdosta tulee verkosta? Paljonko taseesta löytyy investointeja verkkoon?
Laajalla rintamalla yhteistyötä
Suomeen tarvittaisiin rohkaisevia esimerkkejä, ammattitaitoisia tekijöitä ja mentoreita. Myös eri alojen oppilaitosten, tutkimuslaitosten, yritysten ja yhteiskunnallisten tahojen tulisi tehdä yhteistyötä ja rakentaa ohjelmia, joilla pyrittäisiin nostamaan tai edes turvaamaan suomalaista verkkokauppaa. Jos me osataan rakentaa kukoistava peliteollisuus niin miksi ei verkkokauppaa? Jotain on tehtävä ennen kuin kaikki toimialat ovat ulkomaisten verkkokauppojen hallussa. Nyt on nimittäin menossa iso kaupan murros. Esimerkiksi elintarvikkeiden verkkokaupassa voisi olla vielä mahdollisuuksia säilyttää kotimaisilla toimijoilla. Haastan S- ja K-ryhmän kilpailemaan verkkokaupan herruudesta.
Jotenkin koko verkkokauppakeskustelua vaivaa puuhastelu.
”Verkkokaupan perustaminen ei kuulu yrityksen perustamisen ensivaiheisiin, vaan tulee ajankohtaiseksi vähintään vuoden kuluttua, kun yritys on tehnyt itsensä muutoin tutuksi ja saanut vakiintuneen asiakaskunnan. Rahaliikenteen siirtäminen nettiin vaatii useamman vuoden ponnistelun”, virkkoo Yritysneuvoja Pekka Turunen YLE:n artikkelissa verkkokaupasta.
Siis rahaliikenteen siirtäminen nettiin? Bitcoin-kirjanpitoako tässä pitäisi ruveta pyörittämään..
Kotimaisia kansainvälisiä verkkokauppoja
Tutkimus pohjoismaisesta verkkokaupasta.
Kirjoittaja haaveilee verkkokaupan maailmanvalloituksesta, mutta on hetken aikaa lamaantunut.
P.S. Jättäkää kommenttia, mikäli mieleen tulee jutusta uupuvia menestystarinoita. Toivottavasti olen vain väärässä 😀
Juha Viitala - lohkoketju 
Varusteleka on mainitsemisen arvoinen putiikki. Todellinen pioneeri, yli 10 vuotta alalla josta viimeiset muutaman vuoden ollut Euroopan suurin toimija alallaan. Tuossa talossa tehdään monta asiaa oikein.
Fruugoa kohtaan ei itseltä heru yhtään arvostusta. Se oli lähinnä vain malliesimerkki siitä miten EI tule toimia. Sitähän rakennettiin kuin VR:n lippukauppaa konsanaan ilman kuluttajien tai kumppaneiden kuulemista, perinteisellä ”Tieto/Nokia” -mentaliteetillä.
Olen ollut rakentamassa useampaa keskusliikkeen verkkokauppaa ja valitettavasti ongelmana on johdon ymmärtämättömyys verkkoliiketoiminnasta ja sen mahdollisuuksista. Toteutuksesta vastaa IT hallinto, eikä sekään ole paras vaihtoehto, kun luodaan uutta liiketoimintaa. Lisänsä rokkaan antaa liiketoiminnan siiloutuminen. Verkkokauppa ei ole siiloja yhdistävä vaan oma siilonsa, jonka on taisteltava muiden siilojen rinnalla paikasta auringossa.
Verkkoliiketoiminnan pitäisi olla yrityksessä samanlainen perusasia kuin esim. puhelin on. Mutta ei. Syy olla mukana netissä ja tehdä kauppaa on ainoastaan seurata huonointa kilpailijaa ettei vaikuttaisi aivan kivikautiselta. Vähän samaan henkeen kuin operaattorit tekevät asiakaspalvelua. Lain salliman minimin alarajoilla. Laitetaan vain osa tuotteista nettiin, eikä niistäkään kaikkea saatavilla olevaa tietoa. Sitten kun asiakas etsii netistä jotain, eikä löydä sitä yrityksen sivuilta, niin päätellään ettei sitä ole myynnissä tällä yrityksellä. Vai ottaako asiakas puhelimen ja soittaa virka-aikana yritykseen? Hyppää autoon/bussiin ja karauttaa paikalle tekemään inventaariota tarjonnasta? Tuskin. Muutamassa sekunnissa ollaan ulkomaisen kilpailijan tuotesivulla tekemässä kauppaa, kun kotimainen vaihtoehto ei saa importattua tuote-exceliä verkkokauppaansa tuotekatalogiin.
Suomella on hyvä maine itänaapurin 300 miljoonan kuluttajan mielessä. Keskusliikkeet kyllä tekevät kauppaa itänaapurissa, mutta verkossa tätä asiakasryhmää ei osata eikä haluta palvella. Uusavuttomana kuollaan anemiaan täyden jääkaapin viereen. Ärtymys vaihtuu sääliksi ja se ei ole hyvä juttu. Perkeleellä on menty pitkälle ja tehty ihmeitä ennenkin.
Kiitos Arto kommentista. Tosiaan Varusteleka taitaa tehdä ihan tosissaa kauppaa myös ulkomaille. Ja sivutkin lokalisoitu myös venäjäksi.
Fruugon mainitsin, koska se oli ainoa ”iso”, jonka muistin. Tosin aika surullinen tarinan sinänsä.
Tero, hyvää ja viitävää analyysiä. Luulisi, että esimerkiksi tuo anttila-case saisi johtoryhmiä pohtimaan asiaa oikeasti. Tosin siitä ajatuksesta suuriin liikkeisiin on aika pitkä matka. Tuntuu, että verkko on sellainen asia, joka mielellään pyritään ulkoistamaan jonkun toisen pääsäryksi, kun sitä ei itse ymmärretä. Tää ulkomaisten kauppojen Suomen valloitus on todennäköisesti vasta alkutaipaleella.
Onko tästä asiasta esim. Arkkadianmäellä ikinä sanallakaan sivuttu? Miten tähän voitaisiin herätä?
Verkkokauppa pitäisi nähdä ensisijaisesti omien tuotteiden jakelukanavana. Se ei ole mikään Graalin malja, jonka olemassaolo johtaa automaattisesti yrityksen menestykseen. S-ryhmä on keskittynyt myymään verkon ulkopuolella. Miksi pitäisi pyrkiä myymään verkossa, jos asiakkaat eivät sitä edellytä? Silloin hukataan resursseja sellaisen asian korjaamiseen, joka ei ole rikki.
Entä miksi pitäisi tavoitella menestymistä koko maailmassa? On paljon järkevämpää suuntautua vain yhteen tiettyyn kohderyhmään (esim. suomalaiset). Ihmiset ostavat mieluummin tuotteen, joka on tarkoitettu juuri heille, kuin tuotteen joka on tarkoitettu ”kaikille”. Esimerkiksi Verkkokauppa.com ei tee mitään muuta kuin tilaa tavaraa ulkomailta ja myy sitä suomalaisille suomenkielellä.
Mielestäni maailmanvalloituksen ei tulisi olla yrityksen toiminnan tärkein tavoite. Tärkeimmän tavoitteen tulisi olla voiton tekeminen. Jos myydään suurille kuluttajamäärille tarkoitettuja tuotteita, kotimarkkinalta on mahdollista paljon voittoa. Silloin ei ole järkevää edes myydä kotimarkkinan ulkopuolelle, koska se lisää kustannuksia postituksessa, markkinoinnissa ja asiakaspalvelussa.
Jos myydään kuusisormisille tarkoitettuja hansikkaita tai jotain muuta marginaalituotetta, voi olla järkevää kohdistaa markkinointi tälle kohderyhmälle koko maailmassa. Mutta siinäkään tapauksessa ei ole järkevää tavoitella jotakin ”kansainvälistä menestystarinaa” ja pyrkiä myymään niitä kaikille maailman ihmisille, niillekin joilla on viisi sormea.
Jos verkkokaupan kokonaismyynti kasvaa ja ulkomaisten verkkokauppojen markkinaosuus kasvaa koko ajan, eikö se tarkoita, että jokin on rikki?
Jos keskusliikkeet kokevat, että verkkokauppa on turhaa ja luottavat siihen, että ihmiset ajavat hypermarketteihin loputtamasti hakemaan tavaransa on jokin pahasti pielessä.
Ei maailmaa tarvitse valloittaa, Suomessa riittää kyllä kasvutilaa, mutta liian iso osa kaupasta menee pitkälti ulkomaille. Olisi myös ilahduttavaa, jos edes joku olisi pystynyt lunastaman paikkansa kansainvälisillä markkinoilla.
”S-ryhmä on keskittynyt myymään verkon ulkopuolella.”
Eikö olisi aika miettiä myös kanavia verkon sisäpuolella myyntiin? Ennen kuin on liian myöhäistä?
Dermoshop ja hong kong on mainitsemisen arvoisia ja tietysti mun oma eurorc.com :-). Rovio taas ei kuulu listalle, homma on kokonaan ulkoistettu ja pyorii muistaakseni uk+canada ja joku aasian maa.
Suurin haaste kasvavana verkkokauppiaana on rahoittaa varastoa. Rahdeille saa ihan kilpailukykyiset hinnat ja varastotki ovat jarki hintaisia pkseudun ulkopuolella.
Zalando on myos hyvinhyvin huono esimerkki. Sen takana on rocket internet joka perusti mm kokonaisen yrityksen zalandon linkinrakennusta varten ja rahaa loytyy myos kohtuu loputtomasti sen jalkeen etta moivat mm citydealin grouponille.
Kyllä lähtökohtaisesti maailmanvalloitusta pitää tavoitella. Voihan sitä kotimarkkinoillakin puuhastella ja täältä löytyy toimialoja, joita valloittaa mutta rajat tulevat vastaan todella nopeasti.
Asioita pitää myös tehdä oikein. En jaksa hetkeäkään uskoa, että S- tai K-ryhmä saisivat mitenkään järkevää verkkokauppaa aikaiseksi koska ne ostaisivat toteutuksen kuitenkin Tiedolta ja sitten tehtäisiin taas samalla meiningillä kuin Tieto on aina tehnyt (jo mainittu Fruugo kokeili sitä tapaa eikä tietenkään voinutkaan onnistua).
Jos halutaan valloittaa maailmaa, niin asioita pitää tehdä uudella tavalla ja erityisesti uudella asenteella.
Hyvä ja ajankohtainen keskustelun avaus!
Junnuna voin viimeisen parin vuoden kokemuksella sanoa myös sen, että tämä asia näkyy vahvasti myös toimintakentällä. Alusta loppuun. Aika vaikeaa saada apua ja sparrausta suoraan globaaliin verkkopalveluun ja -businekseen Suomessa. Harvalla on näköjään kokemusta siitä, jotta osaisi huomioida alusta alkaen edes puolet asioista hyvissä ajoin siltä näkökulmasta, että asiakkaat tulevatkin yli sadasta eri maasta.
Myöskään verotuspuoli kaikin tavoin vaikeuttaa ja tuo haasteita lähteä toteuttamaan onnistuneesti globaalia liiketoimintaa verkossa, -Suomesta käsin. Ei yhtään vähäisimpänä asiana – teknologiaratkaisut ei (vielä?) jouhevasti tue tätä (suomalaista) vero- ja rahaliikenne-näkökulmaa ja kaupankäyntiä, kun puhutaan aidosti globaalista markkinasta.
Nämä oli siis omia kommenttejani omien kokemuksieni pohjalta. Olen ollut onnekas, että minulla on ollut paljon apua ympärilläni ja olen saanut kasattua paljon tietotaitoa yhteen. Lisäapu on aina tarpeen, ja vielä kun voidaan tässä kohtaa huomatta, että ei hitsi tämä todella on globaalia! Ei pelkkää puhetta ja pp-esityksiä enää, nyt se onkin totisinta totta. Haasteineen ja mahdollisuuksineen. Täytynee lähteä rapakon taakse, jotta voidaan kehittyä markkinan mukana. Vai täytyykö?
Yksi palvelu, mikä saattaisi auttaa kotimaista verkkokauppaa, olisi keskitetyn logistiikkapalvelun perustaminen. Eli samaan tapaan kuin Paytrail & Co tarjoavat firmoille halvalla kaikki rajapinnat, myös toimitusmaksuihin pitäisi saada vastaava palvelu – eli johonkin iso keskusvarasto, jossa eri verkkokauppiailla (tai jopa heidän edustamillaan maahantuojilla) olisi omat tavarat hyllyssä ja josta paketit lähtisivät vaikka robotin käden kautta nopeasti ja halvalla eteenpäin.
Nyt, kun Amazon & muut isot näyttävät mallia päivän-parin toimitusajoissa, pienellä kotimaisella verkkokaupalla on tosi heikot saumat kilpailla, kun tuotteita ei pysty myymään halvemmalla eikä toimittaa nopeammin.
Käytännön esteitä mainitun kaltaiselle palvelulle varmasti löytyy hemmetisti, mutta niinhän niitä aina löytyy.
Kiitos Noora kommentista. Itse asiassa koko kirjoitus lähti siitä kun pitäisi löytää osaamista ja kokemusta kansainvälisen verkkokaupan launchaamisesta ja siihen liittyvistä palveluista, työkaluista ym. Suurin osa kotimaisista näyttää olevan pienestä lähtöisin olevia try’n errorin kautta rakennettuja systeemejä. Toinen pää on nämä jättimäiset projektit, jotka eivät ole vienee mihinkään. Teknologista apua varmaan löytyy ja hyviä ketteriä tiimejä, mutta verkkokauppa on pääosin muuta kuin teknologiaa. Tsemppiä omille kaupoille ja kansainvälistymiselle.
Sitten ovat ne suomalaiset, jotka yrittävät kaikin keinoin torpata toisten suomalaisten verkkokauppahaaveet:
”Verkkokaupan perustaminen ei kuulu yrityksen perustamisen ensivaiheisiin, vaan tulee ajankohtaiseksi […] kun yritys on […] saanut vakiintuneen asiakaskunnan. Rahaliikenteen siirtäminen nettiin vaatii useamman vuoden ponnistelun.”
”Verkkokauppa tarvitsee nettiin kymmeniä alasivuja, mikä sivuston nostaa kustannukset Turusen arvioissa 20 000–40 000 euroon. Sen päälle lisätään vielä rahaliikenteen siirtäminen nettiin ja verkkokaupan varastokirjanpidon pyörittäminen. Puhutaan kymmenistä, jopa yli sadasta tuhannesta eurosta.”
”Verkkokauppa menestyy todennäköisemmin silloin, kun kauppaa käydään konkreettisilla tuotteilla. Esimerkiksi matkat ja muut aineelliset tuotteet ovat hankalampia myyntiartikkeleita.”
En edes muista, milloin viimeksi olen osanut matkani jostain muualta kuin verkosta.
http://yle.fi/uutiset/kolmannes_myynnista_ilman_euroakaan_markkinointiin__pienyritykset_syttyivat_verkkokaupasta/7130762
Niin meni käpy samaisesta artikkelista 🙂
Meni ilmeisesti monelta muultakin, ja nyt Turunen selittelee: http://www.talouselama.fi/uutiset/on+harhaluulo+etta+verkkokauppa+syntyisi+muutamalla+tonnilla/a2238561
Voi kun ei selittelisi. Edelleenkään laskentatavassa ei ole järkeä; se on sama, kuin laskisi verkkosivuston lanseerauskulut sen mukaan, että palkataan vanhan rinnalle uusi markkinointiosasto, tehdään kokonaan muusta yritystoiminnasta irrallinen digiviestintäinfra ja jätetään jo olevat viestintäkanavat kokonaan käyttämättä. Ai niin, moni tekeekin näin… Vinkki: Ei tarvitsisi, ei nousisi ne verkkotekemisen kulutkaan ihan turusten tasolle.
Hyva kirjoitus ja vahintaankin ajankohtainen aihe. Haluaisin tuoda keskusteluun viela yhden lisamausteen joka tunnetaan nimella Innovators Dilemma.
Kehittyvilla markkinoilla on aina haasteettava vanha paradigma, joka tassa yhteydessa on juurikin se Suomessa hyvin toimiva jakelu verkon ulkopuolella. Esim. Nokian yksi suurista kompastuskivista oli se, etta kokonaan uuden teknologian kehittamiseen oli suht alhainen motivaatio, koska halvat perusluurit myivat edelleen kuin haka. Se olisi ollut kuin tappaisi juuri sen parhaiten lypsavan lehman. Samaan aikaan kuitenkin Apple kehitti kokonaan uutta tapaa kayttaa mobiilia teknologiaa, joka nopasti ajoi vanhan edelle. No se siita.
Samasta syysta kuitenkin suomalaisten yritysten olisi ensiarvoisen tarkeaa olla mukana verkkokaupan murroksessa. Taytyy nimittain muistaa, etta myos ne nyt jo menestyvat verkkokaupat kehittyvat koko ajan. Esim Amazon on parasta aikaa muuttamassa Yhdysvalloissa ilmailulainsaadantoa drone-kuljetuksia varten. Suomen kaltaisessa maassa, joka on haja-asutettu esim dronetoimitukset saattaisivat hyvinkin olla ihan perusteltuja, vaikkakin ajatus tuntuu suht utopistiselta tassa yhteydessa, jossa jahkaillaan ihan perustason verkkokaupasta.
Lyhykaisyydessaan siis: tulevaisuuden kaupan toimiviin ratkaisuihin ei paase nojaamalla vanhaan, vaikka se vanha viela tanaan toimisikin hyvin. Murros on ihan vaistamaton, ja ulkomaiset verkkokaupat tayttavat tyhjiota parasta aikaa.